perjantai 22. helmikuuta 2013

Lääkärikäynti

Se on nyt takana päin.

Itku tuli, helpotuksesta.

Ukolle tuli sanomista tupakoinnista. Muuten hällä kaikki erittäin hyvin. Sperman ja siittiöiden laatu oikein hyvä.

Murun historiaa sitten käytiin kovasti läpi. On endometrioosia leikattu ja on sisästä verenvuotoa hoidettu. Clomifenit on syöty, ei tulosta.

Ultrassa paljastui vasemmalla oleva kysta sekä endoa. Molemmat alle 3cm, joten ei aiheuta toimenpiteitä. Kohdunlimakalvo hitusen liian ohut (tänään kp 19). Siisti kuitenkin sekä oikean puoleinen munasarja siisti.

Lääkärin mielipide suoralta kädeltä oli, että lähdemme suoraan IVF-jonoon. Sinne siis lähdimme jonottamaan.

Ukolta otettiin verikokeet.

Murun pitää soitella polille kun kuukautiset alkaa. Sillon edessä on verikokeet. Muutama päivä sen jälkeen on tiedossa munatorvien aukiolotutkimus.


Kun lääkäri totesi, että laitetaan IVF-jonoon, silloin itku tuli. En vain pystynyt enää pidättämään. Se oli helpotus. Jotain konkreettista alkaa vihdoin tapahtumaan. Vaikka jono on pitkä niin pääasia, että jonossa ollaan.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kirje

 Meille saapui torstaina THE Kirje. Kirje tutkimuksiin keskussairaalaan. Ensimmäinen kirjehän on tullu jo 2011, mutta Murun ollessa sairaalassa aikaa siirrettiin vuodella. Aikaa toki nyt kului 1,5v, mutta ollaan rauhassa odoteltu uutta aikaa. Nyt ajat tuli.

Täytyy sanoa, että kun postilaatikossa näin keskussairaalan kirjeen tiesin heti mistä oli kyse. Alkoi hurjasti jännittämään. Miehekkeeltäkin jouduin kysymään, että oletko nyt aivan varma. Totesimme vain yhteen ääneen, että vauvasotaa päin. :D

Ensimmäinen käynti on siis 22.2. Onneks juuri ennen Murun lomaa. Tuli mitä tuli, niin Muru saa toipua viikon kotona. Nyt pitäis malttaa odottaa vielä pari viikkoa. Hui, millä sitä malttais.

Tänään aamulla miehekkeellekkin nauroin, että vauvat totisesti tulee jo uniinkin. Näin unta, että pääsin hoitamaan huostaanotettua? vastasyntynyttä tyttövauvaa. En tiedä miks sitä pääsin hoitamaan, koska en ole edes tuollaisella alalla töissä. Mutta sen verran osaan sanoa, että ihmismieli on kyllä hyvin ihmeellinen maailma.



Miehekkeen ollessa omissa harrastuksissaan, olen viihdyttänyt itseäni surffailemalla erilaisilla äitiyttä käsittelevillä sivuilla. Lukenut monen montaa blogia. Lapsettomuusblogeja olenkin nyt erityisesti etsinyt. Olisi mahtavaa lukea miten kaikki etenee....itselle kun kaikki on täysin utopiaa.

Mutta jatkan etsimistä. Jatkan jännittämistä. Jatkan, jatkan, jatkan.....