Vaunumietteitä

Olen tässä vuosien saatossa myös ehtinyt ihailemaan vaunuja. Toiveena ois ostaa Emmaljungan Ceroxit, mutta tänä vuonna niissä ainakin on hyvin ankeat värit. Mustaa, harmaa ruskeaa yms. Mä taas haluaisin sellaiset pirteät ja värikkäät vaunut. Vaunuissa pitää ehdottomasti olla heittoaisa ja täysin makuulle menevä selkänoja, että sopii ihan pikkuiselle ensimmäisistä päivistä lähtien. 

Tässä kuvassa Emmaljungan Cerox 2.0 värinä PP Black.

Nämä vaunut ovat Oran mallistoa. Malli nimeltään Taiga ja värinä musta/lime.

Sitten tuli joskus vastaan Seinäjoella (?) oleva maahantuoja Vaunula, joka myy Firkon vaunuja. Netistä olen lukenut paljon huonoja kokemuksia ko. vaunuista, mutta eipä niissä kyllä hintakaan päätähuimaa. Ja mikä parasta värit ovat niin herkullisia. 

Tässä on parit ihanat. Haaveilen myös valkoisista vaunuista, mutta tiedän ettei meillä ne lauaa pysyisi valkoisina. Joten olen päätynyt vain ihailemaan niitä kuvista. 

Myös nämä musta/turkoosit ovat vallan herkulliset. Harmi ettei vielä ole tarvetta lähteä vaunuostoksille.

Lastenhuone

Me ollaan Rakkaan kanssa jonkun verran juteltu lastenhuoneesta. Meillähän on yksi ylimääräinen huone, jonne lastehuoneen on tarkoitus asettua kun sen aika tulee. Tässä jotain idea kuvia, kaikki googlen kuvanhaulla haettuja.

Mitään perus vaaleanpunaista tai vaaleansinistä ei haluta. Huonekalut tulee olemaan valkoiset. Meillä kun on pinnasänky jo odottamassa, perheenjäsenen lapsen jäämistöä. Tekstiileillä ja maaleilla saa ihmeitä aikaan, joten jotain räväkkää kuitenkin tulee. 

Blogin päivitystä

Heippis.

Taas on mennyt luvattoman paljon aikaa viime päivityksestä.

Mutta nopea päivitys sitten heinäkuun.

Me lomailtiin Rakkaan kanssa. Kesä vain oli tosi sateinen. Me ollaan rakastettu ja myös riideltykkin. Minä sain uuden duunin ja se onkin ollut niin raskasta, mutta kuitenkin hyvin antavaa ja se takia blogissa on ollu hiljaista.

Meillä edelleen etsitään vauvaa. Mun kierrot heittelee ihan päin prinkkalaa. Täytyis käydä kunnon lääkärillä, mutta en ole vain ehtinyt. Välillä kun työpäivät on todella uuvuttavia niin kotiin tullessa ei jaksa tehdä mitään.

Tämä syksy on todella mennyt vain työn merkeissä ja tulevakin vuosi jatkuu samalla tavalla. Mutta jospa ehtis vähä useammin tätä blogia päivittämään. On nimittäin parikin aihetta josta ajattelin kirjoitella ja laittaa pohdintoja.


Niistä toisen ajattelin kirjoitella vielä tänään.

Hujaus

Hiljaista on ollut. Kesä on tehnyt hiljaiselon.

Meillä on vietetty lomaa, meillä on vietetty sateista lomaa. :( Juhannuksen jälkeen ollaan reissattu ja vietetty laatuaikaa. On mäkkeilty, on ajeltu erääseen autotapahtumaan ja vietetty mukava viikonloppu "lajitovereiden" kanssa.

Meillä arki on alkanut. Rakas meni takas töihin. Itse vielä saan lomailla ylityövapaita.

Syksyä jo pelkään. En tiedä mitä se tuo tullessaan. Katsotaan, katsotaan.

Meillä edelleen vauva on kadoksissa. Ei tärppää niin ei tärppää. Mutta jälleen kerran, katsotaan mitä syksy tuo tullessaan.

Ihanan ihanaa laatuaikaa

Me ollaan raksun kanssa vietetty laatuaikaa oikein urakalla.

Ensin vietiin karvaiset kaverit hoitoon. Seuraavana päivänä lähdettiin viettämään ansaittua laatuaikaa rannikolle. Oltiin ihanan kauniissa kaupungissa ensin shoppailemassa, syömässä ja jäätiin vielä yöksi hotelliin.

Ihanan hotelliyön jälkeen ajettiin kotikonnuille ja haettiin matkan varrelta karvaiset kaverit kotiin. Olikin ihana saada taas koko porukka kasaan ja ilta menee rentoutuessa sohvalla yhdessä läjässä.

Huomenna alkaa taas arki. Ihanalta arki taas tuntuu pitkän viikonlopun jälkeen.


Tässä kierrossa ovis on jäänyt ehkä naapuriin tai jopa viereiselle kadulle, mutta meillä ei ole ovista ollut. Pitäiskin käydä uudestaan tohtorin puheilla uuden clomireseptin takia.

Kuulumisia pitkästä aikaa

Ompas jälleen vierähtänyt aikaa viime kirjoittelusta. Mutta eipä ole ollut mitään kirjoiteltavaakaan. Edelleen vauva on todellakin hukassa.

Arki pyörii kuitenkin normaaliin tahtiin, töitä, töitä ja vielä kerran töitä. Alkaa jo näkyä kesälomalle valmistautumiset meilläkin, vaikka lomiin onkin vielä tovi aikaa. Toki itse myös odottelen innolla omaa kesälomaani.

Mutta nyt tässä hetkessä vietetään ihanaa viikonloppua.

Lyhyt viikko

ja pitkä viikonloppu. Miten ihanaa onkaan vain olla ja rentoutua sohvan nurkassa karvaisten kavereiden kanssa. Meillä siis on noita nelijalkaisia ystäviä kaksin kappalein.

Raksunen lähti reissuun pääsiäiseksi, hoitamaan velvollisuuksiaan ja halusin jäädä kotiin. On paljon tehtävää, mitkä on jääny viikolla tekemättä. Ollut jotenkin kamalan ahdistava ja masentava viikko. Töissäkin on tihkassu oikein urakalla. Kahtena iltana nukkumaan mennessä en saanu edes itkua pidätettyä. Mutta kaipa se vain on niin, että itkut on itkettävä.

Huomenna ajattelin pitää perintesen siivouspäivä, rehkin kunnolla, puunaan joka paikan perusteellisesti, hoidan pari kesken jäänyttä askartelua loppuun, jos on hyvä ilma siis lähden heittämään aivot narikkaan-lenkin. Josta tulikin mieleen, että pitäis ladata uutta musaa soittimeen. Lenkin jälkeen pieni lihaskuntojumppa ja sit saunaan. Näistä on lomapäivä tehty.

Täällä menkat alkaa olla lopuillaan. Mahtavaa. Maanantaina odotellessa. Tässä vaiheessa kiertoa ei mitään muuta raportoitavaa.

Ihania lomapäiviä minulle!

Masennus lauantai

Voi kuinka mieli voikin olla maassa. Menkat tekee kipeästi tuloaan ja mieli on ihan maassa. Mikään ei onnistu, kaikki suunnitelmat vesittyy. Toisen naama ärsyttää. Haluan olla vain yksin. Haluan olla rauhassa, tekemättä yhtään mitään, maata vaikka vain sohvalla.

Tätä pahaa olo on vielä todella helppo ruokkia lukemalla vauva-aiheisia blogeja. Jälleen taas kysymykset. Miksi juuri me ei saada vauvaa? Miksi?

______________

Tuossa keskustelin erään ystäväni kanssa hänen tutustaan joka on raskaana. Raskaana miehelle jonka oli tavannut baarissa ja viettäneet yön yhdessä ja sen jälkeen ei mitään yhteydenpitoa, eli suomeksi sanottuna yhden illan heilalle. Ko. nainen ei osaa pitää huolta edes itsestään, viettää päivät istuen jossain pubissa, työttymyysrahansa tuhlaa samana päivänä kun tilille tipahtaa. Nainen aikoo kulkea lähialueen festarit niin kuin ennenkin. Kun ystäväni oli kysynyt, että miten aikoo kustantaa kaikki lapsen perustarvikkeet. Vastaus kysymykseen oli ollut "äiti kyllä maksaa ensimmäiselle lapsenlapselleen tai jos sieltä ei heru, niin sossusta saa helposti rahaa, kun on työtön".
Siis anteeksi mitä??
Tuollainen nainen muka valmis pitämään lapsen??
Tuollainen nainen valmis kantamaan sen suuren vastuun??
Tuollainen nainen valmis kasvattamaan alusta alkaen pienen pienen ihmisen alun?
Tuollainen nainen valmis sitoutumaan lapseen 18vuodeksi??
Tuollainen nainen valmis muuttamaan elämän tyyliään viimeistään kun lapsi syntyy?
Ehkä hänen ei tarvitse muuttua, lapsen mummu pääsee aloittamaan vauva-arjen uudestaan pitkän ajan jälkeen. Mahtaa olla mummu innoissaan.
Nyt mä voin sanoa olevani katkera ämmä. Miksi tuollaiset naiset sikiää??

______________

Nyt on itsellä sellainen tunne, että kumpa voisin vain itkeä tän pahan olon pois.

Mietteitä

Luin tuolla toisaalla ihanaa blogia, jossa suhteellisen tuore äiti mietti vallan loistavia asioita ja ajattelinkin itsekkin pohtia muutamia asioita tänne omaankin blogiin.

Mä itse en ole mikään "hörhö", mutta mulle suomalainen ruoka on tosi tärkeetä. Meillä ostetaan vain suomalaisia kasviksia, lihaa kun syödään niin se on taatusti suomalaista, jollei joku hirvi ole satakuntaan eksinyt Ruotsin puolelta. Meillä harvoin syödään eineksiä, niiden hajukin saa yökkäilemään. Työpaikkaruokala on ainut paikka missä en pysty kontrolloimaan ruokaani, joten syön mitä tarjotaan. Kun meille saadaan vauva, niin jatkamme hyvin pitkiltä samalla linjalla. Soseet on helppo tehdä isoissa erissä ja pakastaa ne kerta-annoksina pieniin muovisiin purkkeihin.


Tämä ruoka-asia on itselleni kovin tärkeää, joten haluan syöttää lapselleni myöskin mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa. Luomua ja ehdottomasti suomalaista.


Olen myös pikkusen alkanu miettimään tuota kestoilua. Tiedän useita lähipiirini äitejä joiden lasten pyllyt eivät ole kestäneet kertakäyttöisiä vaippoja. On ihottumia, vaikka vaipat vaihdetaan monen monta kertaa päivässä. Kestojakin saa esim. käytettyinä ostettua edullisesti (ja niitä voi hyvin käyttää, kun pesee 90asteessa, jossa kaikki mahdolliset pöpöt kuolee) ja myös itse tekemällä säästää pitkän pennin. Toki vaatii aikaa ja osaamista ja kiinnostusta.

Mä suosin myös paljon kierrättämistä. Itselläni on lähes tulkoon vaatekaapin sisältö kokonaan kirppislöytöjä ja hinnaltaan vain parin euron luokkaa. Toki omistan myös jonkun verran ihan uutukaisia merkkituotteita, mutta ne on kaikki saatu/toivottu lahjaksi.


Toki jokainen tekee juuri niin kuin itse haluaa, mutta on kovin epäkohteliasta arvostella toisia.

_____________________

Mutta sitten ihan tämän kierron höpinää. Huomenna ois kp30 ja kauhulla odotan. Särkylääkkeet on pakattu jo käsilaukkuun työpäivää ajatellen ja suuri pelko alkaa jälleen hiipiä....Miksi meille ei vain voi tulla vauvaa?? Mitä olemme tehneet väärin, ettei meille suoda lasta?? Miksi, Miksi, Miksi??

Ensi viikolla sitten jälleen tuntemuksia. Ihanaa viikonloppua kaikille jo tässä vaiheessa.

Kaipuu on isoa

Huoh, kyllä taas on sellanen olotila, että oksat pois.

Huuto.nettiä olen selannut ajankuluksi, siellä maailman ihanimpia velourvaatteita, söpöimpiä nuttuja. ♥

Kierto ois lopuillaan, ens viikolla ois sitten tiedossa suurta kipua, tukahdutettavia tunteita ja itku-potku-raivareita.

Tällä viikolla oon käyny 2 kertaa samassa kaupassa päivällä töiden jälkeen ja molemmilla kerroilla törmännyt samaan iso vatsaiseen odottavaan äitiin. Molemmilla kerroilla olen suoraan sanottuna jäänyt tuijottamaan ihanaa vatsaa. Kuinka olo onkaan sen jälkeen ollut tuskainen? Miksi? Miksi me ei saada vauvaa? Miksi minä en saa kokea odotuksen kauheutta/ihanuutta?

Mä olen niin valmis ottamaan vastaan kaiken mitä tarjotaan. Ne kaikki pahoinvoinnit, närätykset, suonenvedot, jopa peräpukamat kunhan saisin vain oman perheen.

Takana on muuten ihana viikko. Torstaina oli aivan huippupäivä. Oltiin työpaikalta jäähallissa ja uima-hallissa todella isolla ja ihanalla porukalla. Sen jälkeen vähä nestetankkausta (tietenkin alkoholintonta, olinhan autolla matkassa). Töistä suoraan suhautin vyöhyketerapiaan, jossa vierähti puolitoista tuntia.

Mutta uutta viikkoa odotellen. Kauhulla.

VAUVAKUUMETTA

Mä en ymmärrä miten vauvaa voi kuumeilla näin paljon. Välillä kuume on niin suuri, että tuntuu, et pakahtuu. Toki olen kuumeillu jo kymmenisen vuotta, mutta nyt vasta elämän tilanne alkaa olla sellainen johon vauva olisi erittäin tervetullut.

Vauvakuumeen ollessa korkealla, on kirpputorilta osteltu edullisia ja niitä aivan ihania vaatteita varastoon. Saavat odottaa siellä käyttäjäänsä.

Eilen sitten taas vauvan kaipuun ollessa iso-iso-iso avasin tuon ihanan laatikon pitkästä aikaa ja katselin mitä kaikkea sieltä löytyykään. En tiedä auttoiko se vai oliko enemmän haittaa.
Hetken hypiteltyä vaatteita suljin laatikon ja laitoin takas piiloon.

Piiloon siksi, koska meillä lähipiirissä ei kukaan tiedän meidän yrittävän vauvaa. Kumpikaan ei aluksi halunnut kertoa järkytyksen pelossa ja nyt ei haluta kertoa, koska ajatuskin 'Jokos teidän vauva on tulossa'-kysymyksistä saa mielen matalaksi.

Kaiholla sitä katselee muiden vauvavatsoja ja myöhemmin vauvoja. Kavereiden kanssa tulee katseltua vaunuja, sänkyjä ja muita tarvikkeita. Meillä onkin jo valmiiksi päätetty vaunujen merkki ja malli, sitteri toimintoineen, sänky toimintoineen ja väreineen yms.

Vain se vauva uupuu :(

Blogin aloitus

Tästä se lähtee.
Tituleeraan itseäni täällä Muruksi. Henkilöllisyys ja muut haluan pitää blogin ulkopuolella.

Sillä missä asun ei ole väliä, myöskään iälläni ei ole väliä. Mutta mikään teini en ole ja kuitenkaan en ole keski-ikää lähenevä.

Vauva on meillä ollu kadoksissa yli 2vuotta ahkerasta yrittämisestä huolimatta.
Tämän blogin tarkoitus on olla terapia ja vauva-ajatusten purkamis paikka.