Masennus lauantai

Voi kuinka mieli voikin olla maassa. Menkat tekee kipeästi tuloaan ja mieli on ihan maassa. Mikään ei onnistu, kaikki suunnitelmat vesittyy. Toisen naama ärsyttää. Haluan olla vain yksin. Haluan olla rauhassa, tekemättä yhtään mitään, maata vaikka vain sohvalla.

Tätä pahaa olo on vielä todella helppo ruokkia lukemalla vauva-aiheisia blogeja. Jälleen taas kysymykset. Miksi juuri me ei saada vauvaa? Miksi?

______________

Tuossa keskustelin erään ystäväni kanssa hänen tutustaan joka on raskaana. Raskaana miehelle jonka oli tavannut baarissa ja viettäneet yön yhdessä ja sen jälkeen ei mitään yhteydenpitoa, eli suomeksi sanottuna yhden illan heilalle. Ko. nainen ei osaa pitää huolta edes itsestään, viettää päivät istuen jossain pubissa, työttymyysrahansa tuhlaa samana päivänä kun tilille tipahtaa. Nainen aikoo kulkea lähialueen festarit niin kuin ennenkin. Kun ystäväni oli kysynyt, että miten aikoo kustantaa kaikki lapsen perustarvikkeet. Vastaus kysymykseen oli ollut "äiti kyllä maksaa ensimmäiselle lapsenlapselleen tai jos sieltä ei heru, niin sossusta saa helposti rahaa, kun on työtön".
Siis anteeksi mitä??
Tuollainen nainen muka valmis pitämään lapsen??
Tuollainen nainen valmis kantamaan sen suuren vastuun??
Tuollainen nainen valmis kasvattamaan alusta alkaen pienen pienen ihmisen alun?
Tuollainen nainen valmis sitoutumaan lapseen 18vuodeksi??
Tuollainen nainen valmis muuttamaan elämän tyyliään viimeistään kun lapsi syntyy?
Ehkä hänen ei tarvitse muuttua, lapsen mummu pääsee aloittamaan vauva-arjen uudestaan pitkän ajan jälkeen. Mahtaa olla mummu innoissaan.
Nyt mä voin sanoa olevani katkera ämmä. Miksi tuollaiset naiset sikiää??

______________

Nyt on itsellä sellainen tunne, että kumpa voisin vain itkeä tän pahan olon pois.

Mietteitä

Luin tuolla toisaalla ihanaa blogia, jossa suhteellisen tuore äiti mietti vallan loistavia asioita ja ajattelinkin itsekkin pohtia muutamia asioita tänne omaankin blogiin.

Mä itse en ole mikään "hörhö", mutta mulle suomalainen ruoka on tosi tärkeetä. Meillä ostetaan vain suomalaisia kasviksia, lihaa kun syödään niin se on taatusti suomalaista, jollei joku hirvi ole satakuntaan eksinyt Ruotsin puolelta. Meillä harvoin syödään eineksiä, niiden hajukin saa yökkäilemään. Työpaikkaruokala on ainut paikka missä en pysty kontrolloimaan ruokaani, joten syön mitä tarjotaan. Kun meille saadaan vauva, niin jatkamme hyvin pitkiltä samalla linjalla. Soseet on helppo tehdä isoissa erissä ja pakastaa ne kerta-annoksina pieniin muovisiin purkkeihin.


Tämä ruoka-asia on itselleni kovin tärkeää, joten haluan syöttää lapselleni myöskin mahdollisimman luonnonmukaista ruokaa. Luomua ja ehdottomasti suomalaista.


Olen myös pikkusen alkanu miettimään tuota kestoilua. Tiedän useita lähipiirini äitejä joiden lasten pyllyt eivät ole kestäneet kertakäyttöisiä vaippoja. On ihottumia, vaikka vaipat vaihdetaan monen monta kertaa päivässä. Kestojakin saa esim. käytettyinä ostettua edullisesti (ja niitä voi hyvin käyttää, kun pesee 90asteessa, jossa kaikki mahdolliset pöpöt kuolee) ja myös itse tekemällä säästää pitkän pennin. Toki vaatii aikaa ja osaamista ja kiinnostusta.

Mä suosin myös paljon kierrättämistä. Itselläni on lähes tulkoon vaatekaapin sisältö kokonaan kirppislöytöjä ja hinnaltaan vain parin euron luokkaa. Toki omistan myös jonkun verran ihan uutukaisia merkkituotteita, mutta ne on kaikki saatu/toivottu lahjaksi.


Toki jokainen tekee juuri niin kuin itse haluaa, mutta on kovin epäkohteliasta arvostella toisia.

_____________________

Mutta sitten ihan tämän kierron höpinää. Huomenna ois kp30 ja kauhulla odotan. Särkylääkkeet on pakattu jo käsilaukkuun työpäivää ajatellen ja suuri pelko alkaa jälleen hiipiä....Miksi meille ei vain voi tulla vauvaa?? Mitä olemme tehneet väärin, ettei meille suoda lasta?? Miksi, Miksi, Miksi??

Ensi viikolla sitten jälleen tuntemuksia. Ihanaa viikonloppua kaikille jo tässä vaiheessa.

Kaipuu on isoa

Huoh, kyllä taas on sellanen olotila, että oksat pois.

Huuto.nettiä olen selannut ajankuluksi, siellä maailman ihanimpia velourvaatteita, söpöimpiä nuttuja. ♥

Kierto ois lopuillaan, ens viikolla ois sitten tiedossa suurta kipua, tukahdutettavia tunteita ja itku-potku-raivareita.

Tällä viikolla oon käyny 2 kertaa samassa kaupassa päivällä töiden jälkeen ja molemmilla kerroilla törmännyt samaan iso vatsaiseen odottavaan äitiin. Molemmilla kerroilla olen suoraan sanottuna jäänyt tuijottamaan ihanaa vatsaa. Kuinka olo onkaan sen jälkeen ollut tuskainen? Miksi? Miksi me ei saada vauvaa? Miksi minä en saa kokea odotuksen kauheutta/ihanuutta?

Mä olen niin valmis ottamaan vastaan kaiken mitä tarjotaan. Ne kaikki pahoinvoinnit, närätykset, suonenvedot, jopa peräpukamat kunhan saisin vain oman perheen.

Takana on muuten ihana viikko. Torstaina oli aivan huippupäivä. Oltiin työpaikalta jäähallissa ja uima-hallissa todella isolla ja ihanalla porukalla. Sen jälkeen vähä nestetankkausta (tietenkin alkoholintonta, olinhan autolla matkassa). Töistä suoraan suhautin vyöhyketerapiaan, jossa vierähti puolitoista tuntia.

Mutta uutta viikkoa odotellen. Kauhulla.

VAUVAKUUMETTA

Mä en ymmärrä miten vauvaa voi kuumeilla näin paljon. Välillä kuume on niin suuri, että tuntuu, et pakahtuu. Toki olen kuumeillu jo kymmenisen vuotta, mutta nyt vasta elämän tilanne alkaa olla sellainen johon vauva olisi erittäin tervetullut.

Vauvakuumeen ollessa korkealla, on kirpputorilta osteltu edullisia ja niitä aivan ihania vaatteita varastoon. Saavat odottaa siellä käyttäjäänsä.

Eilen sitten taas vauvan kaipuun ollessa iso-iso-iso avasin tuon ihanan laatikon pitkästä aikaa ja katselin mitä kaikkea sieltä löytyykään. En tiedä auttoiko se vai oliko enemmän haittaa.
Hetken hypiteltyä vaatteita suljin laatikon ja laitoin takas piiloon.

Piiloon siksi, koska meillä lähipiirissä ei kukaan tiedän meidän yrittävän vauvaa. Kumpikaan ei aluksi halunnut kertoa järkytyksen pelossa ja nyt ei haluta kertoa, koska ajatuskin 'Jokos teidän vauva on tulossa'-kysymyksistä saa mielen matalaksi.

Kaiholla sitä katselee muiden vauvavatsoja ja myöhemmin vauvoja. Kavereiden kanssa tulee katseltua vaunuja, sänkyjä ja muita tarvikkeita. Meillä onkin jo valmiiksi päätetty vaunujen merkki ja malli, sitteri toimintoineen, sänky toimintoineen ja väreineen yms.

Vain se vauva uupuu :(

Blogin aloitus

Tästä se lähtee.
Tituleeraan itseäni täällä Muruksi. Henkilöllisyys ja muut haluan pitää blogin ulkopuolella.

Sillä missä asun ei ole väliä, myöskään iälläni ei ole väliä. Mutta mikään teini en ole ja kuitenkaan en ole keski-ikää lähenevä.

Vauva on meillä ollu kadoksissa yli 2vuotta ahkerasta yrittämisestä huolimatta.
Tämän blogin tarkoitus on olla terapia ja vauva-ajatusten purkamis paikka.