Me ollaan pidetty yhtä miehekkeen kanssa jo muutaman vuoden (mihin se aika oikeen hujahtaa). Vauvan tekohommat tuli kuvioihin ns. vahingossa, kun totesimme yhdessä, että hormonaalinen ehkäsy ei oikein sovi Murulle.
Hormonaalinen ehkäsy jäi ja päätettiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Alussa joka kuukausi vähän pelotti, että jos nyt tässä kuussa plussa pärähtää testiin. Mutta turhaa sitä pelkäsin. Joka kuukausi punaiset päivät saapuivat meidän kotiin päivälleen.
Muru on taitellut kroppansa kanssa jo teinistä asti, ei toimi niin kuin pitäis. Jälleen lääkärillä käytiin tammikuussa 2011, kaikki kunnossa. Lääkärin vastaanotto kutsui taas heinäkuussa 2011. Tällä reissulla todettiin jälleen kaiken olevan kunnossa + clomikuuri Murun pyynnöstä. Nyt alettiin myös tutkia miehekettä. Simpat lähti tutkittavaksi ja kaikki on todella priimaa.
Murun ensimmäinen clomikierto päätyikin sitten sairaalareissuun. Kovat vatsakivut ja 4päivää sairaalassa. Tähystämistä ja sisäistä verenvuotoa kohdusta. Ei hyvä. Silti kaikki hyvin, lääkärin mukaan spontaani raskaus pitäisi olla mahdollista.
Sairaalareissu sotkikin sitten vähän suunnitelmia. Murulla ja miehekkeellä ois ollu ensimmäinen lapsettomuus aika samaan aikaan, kun Muru oli jo muutenkin sairaalassa. Päätimme sitten siirtää aikaa vuodella eteenpäin ja antaa Murun kropan palautua kunnolla.
Nyt siis odotamme ens syksyä ja pettymysten tiellä jatketaan joka kuukausi.