Ehkä on Muru hyvä nyt purkaa tuntojaa.
Aamulla aamupalan ääressä Muru lueskeli rauhassa lehteä ja silmiin osui tv-osiossa eräs ohjelma.
Tv2:lta oli illalla tulossa Silminnäkijä: Luukkuun hylätyt vauvat. Lehdessä oli pieni tekstin pätkä ko. ohjelmasta ja ensimmäisenä Muru mietti, että toi pitää muistaa katsoa.
Muru muisti ohjelman juuri kun se oli alkanu. Jäi katsomaan. Ohjelma oli hyvin pysäyttävä.
Ainut ja isoin tunne oli suru. Miten joku ei halua pitää omaa lastaan? Miten joku voi luopua omasta lapsestaan?
Itkuksihan se ohjelman katsominen meni. Miten Murusta onkaan tullu tällänen itkupilli. :D
Lapsettomuudesta kärsivälle tuollaiset ohjelmat saa varmasti paljon tunteita aikaan. Ainakin Murussa tuli paljon kaikenlaisia tunteita pintaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti